The story begins...

[Sam ''Lefty'']

On toukokuinen iltapäivä. Telakalla on hiljaista lukuunottamatta satunnaisia kolahduksia jotka vedessä toisiaan vasten osuvat paatit päästävät.
Levollisen hiljaisuuden rikkovat huudot jotka kantautuvat kaukaa laivan runkojen takaa. Näkyviin ilmestyy pitkään nahkatakkiin pukeutunut puuskuttava hahmo. Hän katsoo taakseen ja kiihdyttää juoksuaan. Muutama lainvalvoja on hänen kintereillään ja käskevät häntä pysähtymään.
"Eikö noita saa ikinä karistettua? Ei huvittais kokopäivää tuhlata juoksemiseen..."
Hän kääntyy seuraavan laivanrungon kohdalla vasemmalle pienelle kujalle jonka päässä on suuri teollisuushalli.
"Jes! Tuonne on hyvä piiloutua."
Hahmo juoksee varastoon avonaisesta ovesta ja sulkee sen nopeasti perässään, hän jää nojaamaan ovea vasten ja odottaa että poliisit ovat juosseet ohi.
"Huh, liippasi läheltä..."
Hän lähtee tutkimaan hallia ja kuulee yhtäkkiä äänen jonka tunnistaa kuuluvan naiselle
"Öhöm, saanen kysyä millä asialla herra liikkuu?"

[Viivi]

Nainen ei ole vanha, pari-kolmekymppinen. Hänen naamaansa peittävät mustetahrat, jotka ovat jo kuivuneet ja hankalat hinkata pois. Olalla on luvattoman suuri jakoavain, eikö tuollaisen omistamiseen tarvita erikoislupa? Nainen asettaa kätensä lantiolle ja osottaa työkalulla eteenpäin, puhaltaen silmillä roikkuvan otsatukan sivuun.
"Noh? Tässä olisi vielä pari paattia hitsattavana, että jos arvon herra ei osaa puhua tahi käyttäytyä niin tekee ystävällisesti u-käännöksen. Minähän en ylitöitä tee."

[Sam ''Lefty'']

"Kuulkaas neiti hyvä, minä en ole lähdössä mihinkään. Tuolla ulkona mua odottaa sakki lainvalvojaherroja valmiina telkeämään tyrmään. Joten voisitteko olla niin ystävällinen ja pitää pienempää suuta."

[Teddy]

Muutaman lainvalvojan joukko jahtasi heille jo hieman tuttua rikollista illan hämärässä. Partio oli saanut miehen näköpiiriinsä ja lähtenyt apujoukkoja karjumalla kutsuen takaa-ajoon. Rikollinen oli johdattanut heidät kaupungin reunoille, satamaan. Kylmä mereltä puhaltava viima hidasti heidän menoaan, mutta tummaa nahkatakkista rikollista se ei näyttänyt haittaavan. Heidän kasvojaan peittivät sataman höyryistä sumentuneet lasit. Useimmilla roikkui nenän alla viikset ja leukoja peittivät enenmmän tai vähemmän paksut parrat. Oli joukossa myös pari nuorempaakin konstaapelia, puhtaita kasvoiltaan ja vakavampia liikkeissään.
Rikollinen tuntui kadonneen kuin ilmaan ja partion johtajana toiminut ylikonstaapeli huusi heidät pysähdyksiin.
"Jakautukaa kolmeen ryhmään: Anderson ja Queen kiertäkää vasemmalta, Parker ja Salmon jatkakaa katua suoraa, Rogers minun mukaani. Liikettä! Hänet on saatava kiinni!"
Nuorempi konstaapeli Salmon, joka määrättiin vanhemman konstaapeli Parkerin mukaan, katseli ympäriinsä hiukan ärtyneenä. Hänen ryhmänsä oli metsästänyt tätä Lefty-nimellä kulkevaa rikollista ties kuinka pitkään, muttei koskaan ollut saanut häntä kiinni. Tapaus oli luonut koko esivallan keskuudessa turhautumista.
Salmon pysytteli vanhemman konstaapelin kannoilla ja tarkkaili selustaa siinä mielessä, jos tämä rikollinen vaikka yrittäisi jotain yllätyshyökkäystä. Mistään ei kuitenkaan kuulunut mitään, vain etäisiä ääniä kaupungista ja telakalta.

[Viivi]

Verstaassa oli hetken hiljaista. Nainen tuijotti tuota lentolasipäistä miestä päästä varpaisiin ja nosti kulmiaan. Poliisit tuskin jahtaisivat ketään näin kauas. Hän naurahti, lähellä sijaitsevasta hullulasta ei olekaan karannut hänen pajalleen hetkeen porukkaa, mutta kaipa sekin tilanne piti aina välillä päivittää. Miehen naama oli kylläkin vakava ja hän oli repäissyt jostain myös nuo erikoiset vaatteet ja aseen. Mutta hullu mikä hullu. Mekaanikko huokaisi syvään ja nosti jakoavaimen takaisin olalleen,
"Lainvalvojaherroja, vai? Ihan kivoja setiähän he ovat, mene nyt ihmeessä heidän mukaansa kun perillä odottaa lämmin ruoka ja peti. Eihän se kai kotia korvaa, mutta se on teidän parhaaksenne. Noniin... Öh, täti voi saattaa jos pelottaa?"

[Sam ''Lefty'']

Sam katsoi naista pitkään, kunnes kohotti kätensä kasvoilleen suorittaen pitkän ja hartaan naamapalmun.
Näin hankalaan tyyppiin hän ei ollutkaan törmännyt vähään aikaan, edellisestä taisi olla jo vuosia mutta hän on pyrkinyt välttelemään heidän laisiaan onnistuneesti.
Nyt hän ei kuitenkaan voinut paeta tilannetta kaappiin, saatikka ulos, sillä pollarit olivat tuskin vielä luopuneet etsinnöistään. Oli kohdattava idiootti silmästä silmään.
Raivo kiehui Samin sisällä kuin porkkana painekattilassa, sillä hän ei keksinyt mitään sellaista ulospääsyä tilanteesta,
johon ei olisi sisältynyt väkivaltaa tai ranskalaista suudelmaa( eikä hän missään nimessä halunnut tehdä minkäänlaista suukontaktia tuon hirvityksen kanssa) .
'' Hiljaa!! Minä en ole mikään hullu '' Sam lopulta parkaisi kuin pieni malttinsa menettänyt lapsi. Hän laittoi äkkiä kädet suunsa eteen kun tajusi huudollaan ehkä paljastaneensa
pollareille piilopaikkansa...

[Teddy]

"Ei täällä mitään näy.." totesi vanhempi konstaapeli Parker ja pysäytti turhautuneen kaksikon. Salmon pystyi miltei näkemään toisen väsymyksen, vaikkei tämä kyseinen konstaapeli sitä usein halunnutkaan myöntää. Ilta alkoi pikku hiljaa tummua yöksi ja katulampunsytyttäjiä alkoi ilmaantua kulmien takaa.
"Palataan vain takaisin. Ei tästä mitään tule. Varsinkaan, jos tuo pimeä ennättää tännekin pian." Parker kohautti olkapäitään ja oli kääntymässä takaisin. Salmon ei kuitenkaan halunnut luovuttaa niin helpolla. Hän oli jähmettynyt paikoilleen tuijottamaan tummuvia rakennuksia ja niiden luomia mustia käytäviä rakennusten välissä. Hän henkäisi syvään ärtynyt ilme kasvoillaan ja kääntyi odottavaa ylenpiarvoista konstaapelia kohti.
"Saanko luvan jäädä etsimään vielä hetkeksi?" hän kysyi ja tunsi olonsa lapseksi, joka kysyi vanhemmaltaan lupaa olla ulkona kotiintuloaikaa pidempään. Parker kohautti jälleen olkiaan, sanoi lyhyesti "Siitä vaan" ja jatkoi matkaansa. Theodore Salmon huokaisi jälleen ja lähti hitaasti ja äänettömästi kävelemään kivistä rantakatua pitkin. Hän tuijotti jokaista rakennuksen kulmaa pitkään ja hartaasti. Ei mitään. Ei niin mitään. Häntä itseäänkin alkoi jo turhauttaa. Tämän iltainen oli kaikkein lähimpänä kiinniottoa, mihin he olivat koko jahtikauden aikana päässeet. Hän ei aikonut luovuttaa nyt. Hän säpsähti pystyyn kuin mangusti, joka etsii petoja ympäriltään, kun hän kuuli huudon jostain lähellä olevasta rakennuksesta. Salmon lähti hiljaa, mutta nopeasti harppoen kulkemaan kohti äänen lähdettä. Rakennukset näyttivät hämärässä vielä selvästi laivanrakennukseen käytettäviltä verstailta. Hän otti aseensa kotelostaan ja yritti parhaansa mukaan kuunnella, josko samanlaista ääntelyä kuuluisi jostain muualta. Mitään ei kuulunut.
Hetken tarkasteltuaan aluetta, Salmon huomasi verstaan, jonka ovi oli lievästi raollaan. Hän lähestyi sitä varovasti ja toivoen parasta. Ovelle päästyään hän pysähtyi ja kävi nopeasti läpi mielessään, mitä hänen kuuluisi tehdä kyseisessä tilanteessa. Hän huokaisi irvistäen samalla hiukan epäröivällä ilmeellä ja avasi oven nopeasti yllättyen lievästi lopputukoksesta.
"Seis esivallan nimessä--!!" hän kerkesi huutaa osoittaessaan aseellaan sisällä olevia ihmisiä.

[Viivi]

Nainen oli jäänyt katsomaan tuota lapsenomaisesti vastaan jankkaavaa miestä, kunnes verstaaseen ryntäsi kolmas henkilö huutamaan aseen kanssa. Sydän hyppäsi neidin kurkkuun ja hän älähti samalla kuin huitaisi sisääntullutta hahmoa jakoavaimellaan.
"Nyt alkaa riittää nämä temput! Mulla on korkea verenpaine ja-" hän alkoi hermostuneena vaahtoamaan.

[Sam ''Lefty'']

Sam katsoi tyrmistyneenä kun konstaapeli tömähti lattialle tajuttomana.
Nainenkin hiljeni lopulta kun tajusi keltä oli juuri lyönyt tajun kankaalle. ''Voi jumalauta'' molemmat sanoivat yhteen ääneen.
Nyt oli Samin vuoro vaahdota: '' Voi helvetti mitä menit tekemään! Nyt äkkiä hankiudutaan eroon tästä!''
Sam sulki hallin oven ja telkesi sen rautatangolla, jonka jälkeen ryhtyi etsimään katseellaan jotain mihin tajuttoman ruumiin voisi laittaa.
Hän löysi nurkasta vanhan matka-arkun ja raahasi sen ruumiin viereen.
Naisen katse oli lasittunut. '' Auta nostamaan tämä tuonne arkkuun'' Sam pyysi.

[Viivi]

Mekaanikko otti askeleen taaksepäin silmät poliisiin lukittuneena,
"Mitä sä poliisilla arkussa? Työnnät jokeen? Poltat? Voi Herran... sä sitten oikeesti oletkin joku lainsuojaton! Odota... nyt, nyt pitää..." hän mumisi ja kääntyi ympäri hiuksiaan hapoen. Hän ei polttanut, mutta nyt teki mieli testata vaarin vanhaa piippua. Mihin hän oli sekaantunut? Ränsistynyt verstas hiljaisessa kaupungissa, se hänelle luvattiin. Tästä ei ollut mitään puhetta!

Neiti käveli verstaan perälle ikkunan luokse ja veti syvään henkeä. Hän huusi. Huusi kuin hullu jollaiseksi luuli tuota miestä ja ihan vain turhautuneisuuttaan ja tilanteen sekavuutta. Lopulta hän hiljeni, meni ylösalaisin asetetun veneen juureen ja kumartui vesiämpäriä kohti. Mekaanikko pesi kasvonsa ja katsoi lentolasipäistä miestä silmästä silmään,
"Arkku auki."